Onko joustoa? 31.3.2020


Näkökulma tai pari kauppakeskusyrittämiseen ennen ja jälkeen Korona-epidemian.

Ennen epidemiaa on ollut vallitseva ajatus, että bisnestä parhaimmillaan voi tehdä vain kauppakeskuksissa. Mitä isommassa niin sitä isompi mahdollisuus. Osittain aivan totta, bisnes on siellä missä ihmisetkin ovat. Toisaalta kyse on muna-kana ilmiöstä. Kun bisnes viedään kauppakeskukseen, niin ihmiset seuraavat perässä. Ja juuri näin meillä on käynyt parin viime vuosikymmenen kuluessa. Vanhat ostarit ja kivijalkakaupat tyhjenivät. Yrittäjät siirtyivät näihin ostosbasaareihin suurten kauppakeskusrakentajien innoittamana ja visioihin luottaen. Kukaan ei milloinkaan ja missään halunnut nähdä nyt vallitsevaa skenaariota, jossa liikkumista ja sosiaalista vuorovaikutusta pyritään rajoittamaan. Mikäli joku on bisneksensä pitänyt hengissä vanhemmalla konseptilla, saattaa olla voittajien joukossa epidemian aikana ja sen jälkeen.

Monikansallisten rahoittajien kauppakeskukset ja heidän tarjoamat liiketilat, tarjoavat samaan aikaan melko joustamattomia ehtoja vuokralaiselle. Liikkeet tulee pitää avoimena, oli asiakkaita tai ei. Kassavirrasta puuttuu tulopuoli mutta vuokrakulut ovat vakio. Konkurssi häämöttää yrittäjän mielessä jo kuukauden parin päässä, vaikka henkilöstömenoista on voitu tinkiä esim. lomautusten myötä.

Uskallan ennustaa jonkin asteista muutosta tähän yhtälöön, kun epidemia on selätetty. Ihmisten ostoskäyttäytyminen muuttuu suosimaan pienempiä kauppoja ja pienempiä väkimääriä sekä ennen muuta verkko-ostosten määrä kasvanee merkittävästi. Yrittäjät ovat haluttomampia allekirjoittamaan nykyisen kaltaisia joustamattomia vuokraehtoja. Suurten kauppakeskusten tulevaisuus on melko ohuen langan varassa. Tuo lanka on nyt vaarassa katketa, ellei yrittäjille ole riittävää joustoa tarjolla tämän kriisin ylipääsemiseksi.

Toki kriisin edetessä on useampi taho tullut yrittäjiä vastaan mutta mitä kasvottomampi omistaja, sitä tiukemmin pidetään sopimuksesta kiinni.